Näyttävät kukka-asetelmat kukkakaupasta – kauniit kukat arkeen ja juhlaan Kajaanista

• Rakastettu/Kaivattu
• Suurella rakkaudella
• Syvästi kaivaten
• Muistosi säilyy aina
• Olet aina sydämessäni
• Kiitollisin mielin muistamme Sinua
• Lepää rauhassa
• Lepää Herrasi huomassa
• Kiitos kaikesta, minkä Sinulta sain!
• Muistamme/kaipaamme Sinua
• Sydän uupunut levon sai

1. Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat.
2. Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään.
3. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
4. Herra on antanut meille elämän, Hänen kädessään on myös lähtömme hetki.
5. Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti.
6. Ihminen on kuin tuulen henkäys hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.
7. Ja Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva.
8. Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.
9. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.
10. Rakkaus ei koskaan häviä.
11. Katso, niin kuin savi savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, sanoo Herra.
12. Suo minun asua Sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua Sinun siipiesi suojaan.
13. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niin kuin lyhde korjataan ajallaan.
14. Samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.
15. Hän väsynyttä virvoittaa, Hän armahtaa ja rauhansa Hän antaa.
16. Viheriäisille niityille Hän vie minut lepäämään.
17. Ja Henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa vie pienen ihmisen.
18. On pursi irronnut maan laiturilta, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
19. Sinun rauhasi on ääretön niin kuin meri.
20. Meri tyyntyy, varjot pitenee, rauhan ranta lähenee - vene hiljaa satamaan saapuu.
21. On ihanaa olla ihminen, saa nuoruuden elää ja vanhuuden, ja pursi rannan kun saavuttaa, elon huolet jää nousevan ruskon taa.
22. Minne meri ja taivas kantaa, minne aalto ja tuuli käy siellä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rauhan suo.
23. Lauhat lempeät tuulet hänet mukaanne ottakaa, ja hellästi kantakaa sinne, missä uupunut levätä saa.
24. Niin hiljaa enkeli kulkua johti, elon virran valkeita rantoja kohti.
25. Pysähtyi sydämes pursi rauhan vienoille vesille, armon auringon sylihin.
26. On päivä päättynyt, on tullut ilta. Uus' kotiranta uneen kangastaa.
27. Poissa on tuska, ohi on arki ja työ, purjehdus on päättynyt. Vain lempeät mainingit rantaan lyö, Isän kotiin matkaaja palaa.
28. Käy enkeli vierelläs taivaan rantaa. On kulkusi kevyttä jalkasi kantaa, et suruja tunne sä taivaan tiellä.
29. Suru on se miten me muistamme ilon. Tummien puitten välistä pilkottaa auringon valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet.
30. Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan astui aurinkolaivaan suureen, valkeaan.
31. Hiljaisuuden rannalla vallitsee suuri vapaus.
32. Nyt olet tähti, nyt olet maa. Tuulessa saatamme koskettaa.
33. Tuulien soitot ovat vaienneet. Ympäri soi ikityynet veet.
34. Aikamme on lyhyt, syttyvä, sammuva kuin liekki.
35. Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin!
36. Ei häntä, jolta tähdet radan saa, voi ihmisajatukset taivuttaa.
37. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse, ja muualla soi tuuli.
38. Elo mainen kun iltaan raukes, oli tyyntä ja rauhaista niin. Joku portti vain hiljaa aukes ja se iäks suljettiin.
39. Hän, joka antaa kivun antaa myös lohdutuksen.
40. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä, matkalle, joss’ ei tuskaa, ei yötä.
41. Ja kerran tuskaa vailla hän herää uuteen elämään.
42. Emme unohda muistoas kaunista, hyvää. Viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.
43. Jäi jälkeesi kaipuu jäi sanaton suru.
44. Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi syliin Jumalan.
45. Kauneinta on hämärtyessä illoin. Kaikki taivaan rakkaus on silloin kerääntynyt valoon tummuvaan.
46. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.
47. Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan, joka puhkeaa kukkaan ja ehtoolla leikataan.
48. On maa, johonka kaikki polut katoaa. On Rauhan maa.
49. Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumalaa.
50. Kun loistat tähtenä iltataivaan, niin näethän meidät päällä maan. Me täällä alhaalla hiljaa aivan sun tähteäs kirkasta seurataan.
51. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
52. Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja, välillä taivaan ja maan.
53. Olen polkuni päässä, tuhansista erään ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa.
54. On ajaton avaruus arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
55. On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.
56. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen? Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
57. On siellä ikuinen kesän maa, sydän uupunut levätä saa.
58. On taivaan riemu rikkaampi, tuhansin kerroin kirkkaampi kuin aavistaakaan voimme.
59. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän!
60. Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.
61. Siellä on polut tasaiset astua. Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua. Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot. Siellä on pehmeät nukkua kehdot.
62. Rauha olkoon tomullesi, päivän paiste muistollesi.
63. Siell' ikionnen asunnoissa on murhe, tuska, huoli poissa.
64. Sydän uupunut levon sai, valkeni ikuinen sunnuntai.
65. Niin taivas vartoo odottavin tähdin. Ma sinne palaan, josta kerran lähdin.
66. Hiljaa saapui noutaja lauha, hellästi irrotti kahleet maan. Kuljetti sinne missä on rauha, missä ei tuskaa milloinkaan.
67. Me muistamme silmäsi kirkkahat, me muistamme hymysi hyvän. Jätit meille muiston niin valoisan, niin kauniin, rakkaan ja syvän.
68. Hyvän ihmisen muisto miten mieltä se lämmittää, miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää.
69. On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.
70. Sydämessä soi laulu hiljainen ja sanaton. Metsä hiljaa huminoi kiire poissa on.
71. Ei ole varjoa kenenkään saapuvan yllä. On vain aamu. On vain perille pääsy.
72. Niin aukes portti viimeinen valoon ja lauluun lintujen.
73. Kaiken tänne jätän rikkaan, kauniin maan. Nousen taivaan sineen, ruskoon punertavaan.
74. Pois aurinko painui, lankesi ilta jäi taivahan rannalle säihkyvä silta mut kaukaa korven tummuvan yöstä soi laulu ihmisen työstä.
75. Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen Hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.
76. Miten kauniimmin täältä lähteä vois, kuin unessa hiljaa nukkua pois.
77. Kaunis on kuunnella kutsua Luojan, nukkua pois, kun jo uupunut on.
78. Suuri oppaamme tuntevi kyllä, joka ikisen askeleen. Hänen kätensä meillä on yllä, kun kutsuvi kirkkauteen.
79. Kun pitkän elämän elää saa voi rauhassa nukahtaa. Kun kaikki on valmista, tehty työ on edessä rauhaisa yö.
80. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä kärsineen.
81. Helppo on maata päivätyön tehneen, rauha on palkka raatajan parhain.
82. Päättyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Nuku unta rauhaisaa.
83. Täyttyi määrä päivien, joutui päivä iltaan. Kääntyi katse taivaan kaarisiltaan.
84. Tähtien tuikkiessa katseen mä nään. Se kulkijan tiellä on lohtuna se lämmittää hyytävän sään.
85. Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet; ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.
86. Pois murheet, huolet raukeaa, kun taivaan portit aukeaa.
87. Kädet ahkerat, vuoksemme uurastaneet, lepoon iäiseen ovat vaipuneet.
88. Sinä ansaitset kiitokset kauneimmat, ikilevon pyhän ja rauhaisan.
89. Sä nukuit. Sinut kannoin mä valoon korkeaan.
90. Sun Jumalalle annoimme - emme multaan kirkkomaan.
91. Hetkenä illan keväisen hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikeaa kestää on, surumme suuri ja sanaton. Lohtuna muistot rakkaat.
92. Murtuu elon siteet, kaikki häviää. Muiston kauniit kiteet, vain pysyviksi jää.
93. Kun ikuisuuden kutsu soi, ei ihmiskäsi mitään voi.
94. Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra.
95. Elonpäivä iltaan kallistuu, sato kypsä maahan painautuu, taipuu täysinäinen tähkäpää, työ ja muistot jälkeen jää.
96. Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin kaikk' on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeavat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.
97. Ylitse kaikkien kyynelien tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne tallessa päivien menneiden - tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.
98. Askeleet pienet arkana käy, missä on pappa, ei pappaa näy.
99. Ylistys, kiitos iäinen Karitsa, nyt jo sulle, kunnia suuri, riemuinen, kun portti aukes mulle.
100. Me tiedämme, sinun on parempi näin. Kivut poissa, tuskat takana päin. Suo anteeksi silti kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää.
101. Niin äkkiä lähdit luotamme pois, on niin kuin unta se vieläkin ois. Ei läheinen arvaa, ei silmä nää, miten lähellä onkaan määränpää. Joka päivä voi olla viimeinen, joka hyvästijättö ikuinen.
102. Suru on suuri, on kyyneleitä, mummu loistathan meille tähtenä Taivaan.
103. Jäi tyhjäksi polkusi kotimme tiellä, voi miten toivoimme sinun toipuvan vielä. Mutta et jaksanut enää kestää, sun lähtöäs emme voineet estää.
104. Ei auttanut apu maallinen, ei rakkaus, rukous läheisten. Itkien kaipaamme hiljaa.
105. Ei pihalla enää kulkijaa, Vain kodissa muistot asustaa. Me katsomme jälkiä kättesi töiden kiittäen, kaivaten, ikävöiden.
106. Taivaan isän huomassa, enkeleiden helmassa, lepää pappa rauhassa.
107. Ei ollut lapsonen tänne luotu maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi meille suotu, ja siksi muuttikin taivaisiin.
108. Hetken leikit, lapsi pieni, kera veikon, siskojen. Hetken tunsit maiset tuskat, pääsit ikionnehen.
109. Hän oli taimi sun tarhassas ja varten taivasta luotu.
110. Jumala, katso pienen karitsasi puoleen, kun uupunein käsin sen sinulle ojennamme!
111. Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.
112. Tuonen lehto, öinen lehto, siell'on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan.
113. Nyt Herran yrttitarhaan sä muutit lapsonen, sait onnen osan parhaan ja suojan suloisen.
114. Näin taimen otti varhain pois Herra taltehen. Hän mailla taivaan tarhain on lilja valkoinen.
115. Oli iloa täynnä ne päivät, jotka luonamme viivyit. Sun leikkisi kesken jäivät, pois taivaan pihoille siirryit.
116. On tuonelan lehdossa rauhaisaa siellä lapseni uupunut uinahtaa, sinne yllä ei myrskyt maailman eikä häiritse rauhaa nukkuvan.
117. Varhain luotamme lähdit täältä, et kestänyt myrskyjä maailman. Nyt isän ylhäisen luona siellä, on sulla aartehet taivahan.
118. Kotiini kauas kaipuuni saa, tähtinen taivas tien viitoittaa. Rukoillen käännyn puoleesi sun; johdathan Herra, kotiini mun.
119. Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämesi ohjeet elämän teille. Sä aina muistit ja huolta kannoit, et paljon pyytänyt, vaan kaikkesi annoit.
120. Elon illan myötä sun matkas päättyi ja uneen uuvutti väsyneen. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä nukkuneen.
121. Kun Luojamme niittää kypsää viljaa ja noutaa matkaajan väsyneen, kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa, oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen.
122. Niin väsyneenä loppumatkan kuljit, uneen rauhaisaan sä silmäsi suljit. Ei yllättäen, mutta äkkiä kuitenkin, hiljeni sydän kultainen. Muisto kaunis voimaa antaa, Surun raskaan hiljaa kantaa.
123. Sinä odotit kevättä, kesää uutta, sen valoa, lämpöä suloisuutta. Sait kauneimman, ihanan uuden maan. Jäimme sinua kyynelin kaipaamaan.
124. Sinä lähdit täältä niin yllättäen, matkaat jo uutta kevättä päin. Rakkaus tietäsi valaiskoon, muistosi meitä kantakoon.
125. Niin äkkiä päivä sammua voi, ei kohtalon kello edellä soi. Sydän itkee kaipuuta ikävää, vain muistojen helmet kimmeltää.
126. Olit aina niin hyvä ja auttavainen, oli sydämes jalompi kultaa.
127. Itsesi uhrasit, kaikkesi annoit, hellien meitä vaalit ja kannoit.
128. Hellästi, varovasti heittäkää multaa, isän/äidin arkulle, siellä on kultaa.
129. Nuku rauhassa äiti/isä kulta tyyntä on Tuonen mailla.
130. Siunattu olkohon, äiti/isä, sun tiesi siunattu matkasi viimeinen.